Eilen oli taas tosi mukavat treenit. Keskellä kenttää oli suora putki ja sivuilla erinäinen määrä suoritettavia hyppyjä. Lisäksi otimme omatoimisesti muutamia toistoja kepeillä, puomilla ja A:lla. Demi hyppäsi suurimmaksi osaksi medi-esteitä eli omaa estekorkeuttaan ja yhtään rimaa ei taaskaan tullut alas!

Demillä oli treeneissä into kohdallaan ja loppua kohden meni koko ajan paremmin, mutta haistelu oli taas riesana. Kun Demi teki töitä, se teki niitä satasella, kuten yleensäkin. Mutta kun nokka meni maahan, hommat oli hetken aikaa seis. Blaah! Hirmuisestihan sellainen pysähtely vie aikaa, joten jotain täytyy tehdä. Ensiapuna alan treeneissä kiinnittää asiaan paljon aikaisempaa enemmän huomiota. Käytännössä kun nenä painuu maahan, vedän sen saman tien ylös. Tämä toimii tietenkin vain odotusaikoina, kun koira on hihnassa. Lisäksi teen nyt sitten sen, mitä en koskaan ajatellut tekeväni: en laske koiraa kentälle irti haistelemaan omia aikojaan. Useinhan olen antanut Demin ennen ja jälkeen treenien olla kentällä vapaana, mutta nyt siihen täytyy tehdä stoppi. Korvauksena alan käyttää Demiä ja Viiviä ahkerammin juoksemassa vapaana ja tiedänkin jo muutaman paikan, jossa uskallan tytöt laskea irti. Harkinnassa on myös MEJÄn aloittaminen Demillä. Siinä hommassa Demi saisi luvan kanssa käyttää nenää, josta se niin paljon tykkää.