Olemme treenailleet agia, vielä kun maa on sula. Sunnuntain agi-treeneissä otettiin 1-luokan rata ja eilisissä treeneissä harjoiteltiin vaikeaa ohjaushärdelliä, jossa tuli monta takaaleikkausta. Demi teki sen, minkä osasi. Vaikeimmaksi asiaksi osoittautui esteen hyppääminen kierron jälkeen ohjaajaan päin. Demi tajuaa kyllä "kierrä"-käskyn, mutta ilmeisesti luulee, että koko este pitää kiertää ja juosta takaisin ohjaajan luo : ). Muut ongelmapaikat tällä hetkellä on pussi ja yllättävää kyllä, putki. Lisäksi oma keinumme on niin huono, etten uskalla antaa Demin suorittaa sitä itse. Keinun suoritus ei siis ole vielä varma. Ihan hyvällä mallilla ollaan, mutta ei missään tapauksessa kisavalmiita.

Tottis meillä on vielä ihan alkumetreillä. Demi on vähän turhankin innokas ja riehakas, eli kunnon kurinalaista tottiskoiraa siitä ei varmasti saa. Yritän pitääkin tottistreenit mukavina, että tekemisen ilo säilyisi. Demi ei varmaankaan jaksaisi yksitoikkoista puurtamista ja saman toistamista. Välillä Demi väläyttelee jo hienoa seuraamista ja maahanmenoon on saatu hyvä tatsi (=vauhti). Liikkeestä seisominen menee miten milloinkin ja luoksetulo on vauhdikas, muttei erityisen tahdikas. Paikallaolo ei vielä yksinkertaisesti onnistu. Kylmät, tuuliset ja sateiset säät on myrkkyä treenaamiselle. Demi ei omasta mielestään pysty tekemään oikein mitään kunnolla, jos sää on huono. Mutta näillä mennään ja aika näyttäköön, mihin asti.

Sunnuntain agi-treenien päätteeksi päätettiin vanhan tavan mukaan päästää koirat leikkimään kentälle. Demin ja espanjanvesikoirapennun, Toivon, jutut kävivät hyvin yksiin.