Niin syntyi tammikuun 10. päivä meidän perheen pikkukakkonen, tyttö. Samalla meidän kaksivuotiaasta mussukasta kuoriutui pikkutyranni, joka alkoi tehdä kaikenlaisia kolttosia saadakseen huomiota. Kohteeksi joutui kaikki ja mikä tahansa eloton ja elollinen, myös koirat. Lopun ehkä arvaatkin.

Arkana koirana Dana joutui erityisesti pojan kiusan kohteeksi varmaankin siksi, että se reagoi asioihin herkästi. Koska en pystynyt jatkuvasti suojelemaan koiraa, pidin koiria välillä kodinhoitohuoneessa "turvassa". Kaikesta huolimatta ennen pitkää sheltti alkoi murista pojalle ja näytteli hampaita.

Päivittäin poika ja koira olivat tekemisissä toistensa kanssa myös positiivisessa hengessä. Koira oli pojan rapsuteltavana ja kaikki ok. Ongelmia tuli silloin, kun hoidin vauvaa enkä pystynyt huomioimaan 2-vuotiasta hänen haluamallaan hetkellä. Silloin kiusa kohdistui milloin mihinkin ja siis myös koiriin.

Tilanne eteni siihen pisteeseen, että koira alkoi puolustaa itseään äänellä ja irvistelyllä jo ennenkuin poika pääsi lähelle. Kerran koira teki naarmun pojan kasvoihin ja kerran näin sen syöksähtävän poikaa kohti sohvan takaa. Siihen loppui leikki lapsen terveydellä ja koiran mielenterveydellä.

Dana pääsi lapsettomaan perheeseen, jossa oli ennestään yksi sheltti. Koirista on tullut kaverit ja olen kuullut, että Danalla menee uudessa kodissa kaikin puolin hyvin. Suloisenkarvasta kalkkia kurkusta alas taas kerran... mutta en voisi olla onnellisempi Danan tilanteesta, sillä meillä koira ei varmasti ollut tyytyväinen elämäänsä. Dana; maailman kultaisin pikku reppana.

Olen siis palannut lähtöpisteeseen. Perheessä on yksi koira, Viivi cockeri, jonka ostin itselleni ylioppilaslahjaksi 11 vuotta sitten. Nyt on hyvä näin. Onneksi Viivillä on sen verran vahvuutta luonteessa, että se kestää lapsiperheen hulinan ja niin ollen elää meillä tarinansa loppuun asti.

Mutta jotten ihan tylsyyteen vajoaisi, kaverini hommasi minulle lainakoiran, jota treenailen tämän kesän ajan kerran-kahdesti viikossa. Ainakaan vielä ei koira ole osoittanut agilityssa "tykki"-ominaisuuksia, mutta erittäin valloittava ja kiltti espanjanvesikoira-narttu on kyseessä.

Kiitän kaikkia "kotiäidin järjissä pysymis"-projektissa mukana olevia eli espvk Ruusaa, Ruusan perhettä, Riikkaa, joka esitteli Ruusan minulle sekä tietenkin miestäni, joka hoitaa lapsia aina sen aikaa, kun äiti on tuulettelemassa aivojaan maailman parhaan harrastuksen parissa.