Joulu ja Uusi Vuosi on nyt sitten lusittu. Vuosi 2011 alkaa isolla muutoksella, kun perheeseemme on helmikuun lopulla tulossa lisäystä, siis ihan ihminen tällä kertaa ; ). Maha alkaa olla jo melkoinen ja koirien kanssa pystyn lähinnä käymään lenkillä. Sen kummemmin ei tällä hetkellä treenailla, joskin intoa alkaisi jo olla. Olemme saamassa Haapavedelle lämmintä treenitilaa vuokralle ja se jos mikä innostaa taas harrastamaan. Agilitya tilassa ei voi treeniä, mutta kaikkea muuta kylläkin.

Viiville kuuluu jotakuinkin samaa kuin ennenkin. Korvat on tällä hetkellä siinä ja rajoilla, onko niissä tulehdusta vai ei. Toistaiseksi on päästy eteenpäin korvien puhdistamisella "vaikunpehmitysnestettä" käyttäen. Korvatulehduksia ei ole ollut kuukausiin! Huulipoimut sen sijaan ovat vaivanneet nyt reilun kuukauden päivät. Ratkaisu löytyi Fuciderm-geelistä, jolla saatiin märkivä ja haiseva iho taas kuntoon. Viivillä ei olekaan aikaisemmin ollut huulipoimutulehduksia, joten nyt niitä sitten alkaa tod.näk. tulla tasaisin väliajoin. Tulehduksia aiheuttaa rakenne eli löysään nahkaan muodostuu poimuja, joiden vuoksi iho hautuu ja sitten tulehtuu. Muuten mummeli on ihan hyvässä vedossa vielä.

Dana taas on alkanut kasvatella turkkia takaisin. Nyt Danalla on menossa juoksu, joten saa nähdä, pudottaako se taas turkin pois. Toivottavasti ei. Luonnettakin on tullut vähän lisää eli Dana ei enää ressaa IHAN niin paljon kaikesta uudesta. Tyttö on ollut kaikin puolin terve. Painoa ollaan koitettu nostaa oikeastaan koko Danan eliniän ja nyt näyttäisikin, että ollaan ihan hyvissä mitoissa. Pikkuisen saisi massaa minun makuun olla enemmän. Danan kanssa toivottavasti jaksan treenailla vielä tänä vuonnakin, vaikka vauva varmasti vie ison osan ajastani. Agility on tietenkin ykkösenä mielessä eli keväällä suuntaamme agikentälle. Kevättalvella voisi panostaa tokohommiin ja koittaa saada Danan pääkoppaa parempaan järjestykseen ihan vaan liikkumalla sen kanssa vieraissa paikoissa jne. Muutama näyttelykin olisi ihan mukava käydä vuoden 2011 aikana. Katsotaan nyt.

Dana täytti hiljattain 1-vuotta ja sen kunniaksi laitan seuraavat kuvat kertomaan Danan tähänastisesta elämästä meidän perheessä.

Dana tuli Suomeen joulun alla 2009. Melko pöllähtäneen näköinen hörökorva se oli ; D!!

Kanan posetusta pikkutyttönä.

Korvapuoli kevättalvella 2010.

Ensimmäisiä agitreenejä Kanan kanssa

Keväällä 2010 Dana oli mahtavassa turkissa!

Kesällä 2010

Ensilumikuvat lokakuussa 2010

Kana the Superäly n. 1-vuotta

Koirarintamalla on ollut melko hiljaista. Viivin kanssa käytiin häiriökoirana BH-kokeessa ja se keikka menikin mallikkaasti. Korvatulehduksia ei ole ollut yllättävän pitkään aikaan ja mummeli on ollut muutenkin ihan hyvässä kunnossa.

Dana raukkistelee tyylilleen uskollisena turhista, joskin on rohkaistunut huimasti siitä, mitä oli meille tullessaan. Toko-liikkeitä on opeteltu satunnaisesti ja agility-hommia on käyty kokeilemassa aina inspiraation iskiessä. Mitään erityisempiä tavoitteita ei olla asetettu minkään lajin suhteen. Koitan jaksaa tehdä Danan kanssa töitä pikkuhiljaa koko ajan. Ei se työskentely hukkaan mene, vaikka emme missään lajissa kisatasolle pääsisikään. Näyttelyissä käydään varmaan jossakin vaiheessa muutaman kerran ihan mielenkiinnosta. Toki tiedän, ettei potentiaalia sillä saralla ole, jo pelkästään ison koon vuoksi. Dana on siinä rajoilla, onko sen säkä sallitun rajoissa.

Koirahommat menee noin yleesä ottaen vähän alamäkeä, mutta ehkäpä saan jotain muuta tekemistä tilalle, kun aikaa vähän kuluu. Täytynee uskoa, että näin oli tarkoitettu.

Viime kirjoituksesta on aikaa. Totutteleminen "kahden koiran talouteen" on vienyt aikaa. Välillä tuntui jo paremmalta. Nyt Danan kanssa harrastelut ovat tuoneet enemmän kaipuuta aikaan entiseen. Dana on ihana koira, siitä ei pääse mihinkään. Tosiasia on kuitenkin se, ettei se ole mikään harrastuskoiran perikuva. Kiltti ja helppo luonne tarkoittaa kyseisessä koirassa myös löysyyttä. Paukkuja ja menohaluja ei tunnu löytyvän, ainakaan vielä. Agilityssa on edetty erittäin hitaasti ja varovaisesti. Taka-askeleita otetaan jatkuvasti, ettei liian suuria haasteita tulisi vastaan. Jos Dana kohtaa tilanteen, josta se ei tunne selviytyvänsä, se lamaantuu. Onneksi lamaannus ei kuitenkaan näyttäisi "jäävän päälle", vaan jotenkuten pystytään menemään asiassa eteenpäin (joskaan ei välttämättä juuri siinä tilanteessa). Danaa ei voi kovin paljoa "haastaa", joskin silläkin saralla on menty hiukan eteenpäin. Dana on alkanut luottaa minuun paremmin ja luottamuksen turvin uskallan asettaa Danalla suurempia haasteita ratkottavaksi. Mutta kuten sanottua, työkoiraa Danasta ei saa tekemälläkään. Motivaattoria innokkaan työskentelyn tukemiseen on vaikea löytää, koska leikki ei aina maita. Palkkana toimii pääasiassa makupalat. Tutummassa ympäristössä myös leikki onnistuu (joskaan ei aina). Ei voi todeta muuta kuin, että ehkäpä aikuistuminen tuo Danalle lisää itsevarmuutta ja työskentelyhalua. Nyt sen pääasiallinen virka on olla ihana, hellittävä itsensä, jonka se toden totta osaa.

Viivi jatkaa elämäänsä omaan tuttuun tyyliin. Mummeli lenkkeilee ja noutaa palloa vielä erittäin innokkaasti ja ui aina kun mahdollista. Korvatulehdukset on lähes jatkuva riesa. Kun lääketipan jättää pois, tulehdun on poissa max. 1kk. ja sitten tulee uusi. Onneksi lääke vaikuttaa nopeasti, kun tulehduksen havaitsee ajoissa. Korvat on tällöin kipeät muutaman päivän, mutta sitten helpottaa. Olen tutkaillut ja ajatellut Viiviä paljon nyt, kun se on jo melko iäkäs. Viivillä on oikeasti melko ronski luonne ja siitä olisi melko varmasti saanut paljon paremman harrastuskoiran, kuin mitä se nyt on. Viivi on melko itsevarma ja rohkea luonne. Toisaalta varsinkin nuorempana Viivissä oli hurjasti virtaa ja välillä höseltäminen meni ja menee joskus vieläkin överiksi. Ehkä jos olisin ollut joskus kiinnostuneempi asioista, harrastanut Viivin kanssa enemmän ja osannut opettaa sitä rauhoittumaan, se voisi olla toisenlainen koira. Aina voi jossitella. Toisaalta kun muistelen, millainen jäärä Viivi oli jo luovutusiässä, voin olla ihan tyytyväinen siihen, millainen siitä tuli.

Sijoituskoirani Demi lähti takaisin kasvattajalle, joten minulla on enää kaksi koiraa. Demin ja Viivin välit kiristyivät pikkuhiljaa koko niiden yhteiselon ajan. Kevättalvella tappelut alkoivat yleistyä ja lopulta pidin Demiä ja Viiviä noin kuukauden kokonaan eri huoneissa. Aina kun koirat pääsivät vahingossa samaan tilaan, tappelu alkoi välittömästi. Loppua kohden tappelut muuttuivat rajummiksi ja muutaman sekunnin tappelustakin toinen tai molemmat ehtivät saada vekkiä johonkin kohtaan. Luonnehtisin yhteydenottoja tappomeiningiksi. Lopulta oma sinni loppui ja minulla oli tunne, etteivät koirat saa elää arvoistansa koiraneloa ollen koko ajan eri huoneissa ja odottaen seuraavaa yhteenottoa. Pitkän pohdinnan jälkeen luovutin Demin takaisin kasvattajalle ja jätin Viivin ja Danan kotiin. Tämä kokemus todisti minulle, ettei vahvallakaan kurinpidolla voi välttämättä saada tappelevia koiria pysymään erossa toisistaan. Suru ja epäonnistumisen tunne on suuri. Mutta tassua toisen eteen: elämä jatkuu.

Demi kävi pyörähtämässä kehässä Norjassa saakka. Reissulle Demi lähti torstaina, kun vein sen kasvattajan luo Raaheen. Perjantaina kasvattaja oli kahden koiran ja apuhenkilön kanssa suunnannut kohti Norjaa. Sunnuntaina Demi ja Veljensä Kylli olivat käyneet kehässä. Kyllistä oli tullut ROP ja Demistä VSP ja molemmat saivat sertit ja cacibit. Sisarukset olivat näyttelyn ainoat brassit. Erityisen tyytyväinen olen Demin käytökseen, josta oli tullut paljon kehuja. Jotain on varmasti tullut tehtyä oikein, kun koira on "vieraiden" ihmisten mukana monta päivää, matkustaa eka kertaa bussilla, käy KV koiranäyttelyissä ja pystyy vielä kehässäkin esiintymään iloisesti häntä heiluen. Kyllä Demillä täytyy olla päässä palikat kohdillaan, vaikka sitä ei ehkä aina uskoisikaan : ). Hyvä Demi!

Reissulainen saapui tänään kotiin ja makaa nyt ketarat suorana pesässään. Ensin piti Viivin kanssa mittailla, kuka tätä teatteria taas johtikaan. Onneksi mittailu jäi äänenkäytön tasolle ja nähtävimmin Viivi alistui, omalla huomaamattomalla tyylillään Demille. Dana liehuu porukan jatkona ja pääsi jo vähän painimaan Demin kanssa. Painikaveriaan Dana on ihan selkeästi ehtinyt jo kaipailemaan.

On kaikki niin kuin ennenkin.

Vihdoinkin näyttää alkavan tulla keväisempiä ilmoja! Pihallakin voi jo tehdä jotain, muutakin kuin äkkiä pissattaa koirat. Pikkuhiljaa on ruettu treenailemaan ja myös Dana on aloittanut tottis/agi treenailun. Käytännössä harjoittelen Danan kanssa mm. istumista, maahan menoa, vierellä kulkemista jne. Agi puolella olemme kokeilleet putkea ja siivekkeitten välistä menoa.

Demin ja Danan kanssa käytiin moikkaamassa brassi Nappia, joka on "vierailevana tähtenä" Kärsämäellä. Demi ja Nappi leikkivät täyttä häkää ja Dana rassukin oli kovasti hommassa mukana, ainakin omasta mielestään. Dana repi hirveitä hepuleita ja juoksi kiekkaan, mutta ei se kyllä toisten kanssa leikkinyt. Noh, hauskaa näytti kuitenkin olevan, kaikilla ; D.

Tässä vielä muutama kuva tämän päivän ulkoilureissulta. Tytöt pääsivät juoksemaan irti metsään ja sehän vasta olikin kivaa!

Kovat pakkaset vaan jatkuu ja jatkuu. Lenkkeily koko koiraporukan kanssa on mahdotonta, koska Demi jäätyy hetkessä ulkona ja alkaa nostella tassuja. Käytänössä lenkit Demin kanssa kestää noin 5 minuuttia ja sitten on jo palattava takaisin. Dana ja Viivi pystyy tekemään vähän pidempää lenkkiä ja niin ollen Demi joutuukin usein jäämään kotiin lenkin ajaksi. Onni onnettomuudessa on Demin ja Danan ystävyys, joka pitää tytöt liikkeessä. Paini, kaikenlainen riehuminen ja peräkkäin juokseminen korvaa mukavasti jatkuvasti liian lyhyeksi jääviä lenkkejä. Voihan niitä lihaksia pitää kunnossa noinkin!

Dana 4,5kk.

Viikonloppu meni siivillä. Perjantaina pureuduin paikallisen kennelseuran asioiden hoitamiseen sihteerin ominaisuudessa. Lauantaina työskentelin pitkästä aikaa kehäsihteerinä Nivalan ryhmänäyttelyssä. Eilen sunnuntaina treenasimme pitkästä aikaa agilitya ns. jatkoporukalla. Vuokrasimme Ylivieskan "agility-maneesin" eli Keskisen raviradan maneesin treenejä varten kahdeksi tunniksi.

Demi rassu veti ittensä hirveille kierroksille, kun näki esteet. Mietin, että mikä tässä hommassa oikein mättää, kun koira ei toiminut ensimmäisessä treenissä ollenkaan. Kai se pöhlö oli niin sekaisin esteistä, ettei hommasta tahtonut tulla yhtään mitään. Aloin treenikaverin vinkistä ohjata Demiä tosi tarkasti ja se auttoikin huomattavasti. Esteet tiputin myös ihan alas. Vauhtia kyllä riitti, mutta rohkeus ja rentous puuttui.

Toisessa treenissä Demi meni jo huomattavasti paremmin ja homma alkoi maistua jo vähän samalta kuin viime kesänä. Sain Demin jo irtoamaankin vähän paremmin, puomi, A ja putki alkoivat sujua, mutta selvästi Demi otti tosi paljon tukea minusta. Tauko on tehnyt koiralle kyllä hyvääkin, sillä esteet veivät voiton ihanista hevosen paskoista. Osa rohkeutta on kuitenkin jäänyt tauon varrelle... Toisaalta Demi toimi minusta yllättävän hienosti vieraassa paikassa, joka on ollut meille yksi isoimmista ongelmista kautta Demin historian. Ehkä ei vielä kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä mistään. Seuraava treenikerta, milloin se sitten onkaan, antaa varmaan uusia viitteitä siitä, missä mennään.

Eilen illalla saimme vielä vieraita Etelä-Suomesta, kun brassi-Nappi perheineen tuli käymään. Demi ja Nappi tulivat ihan hyvin toimeen, mutta eivät kuitenkaan olleet erityisen kiinnostuneita toisistaan. Dana pyöri porukan mukana ilman sen suurempia mielipiteitä. Viivin laitoin suosiolla toiseen huoneeseen aidan taakse. Viivillä ei hermo kestä yhtään, jos joku jäykistelee, irvistelee tms. sille. Lopussa päästimme Viivinkin katsomaan vierasta, mutta rähinähän siitä meinasi heti tulla. Siinä sitten Demilläkin alkoi keittää, kun Viivi kävi kierroksilla. Demi hermostuu, jos Viivi hermostuu. Dana taas ei liittynyt välien selvittelyyn tai rähinöintiin mitenkään. Se jeppaili itselleen tyypilliseen tyyliin siellä, missä todennäköisimmin ei joutunut osalliseksi mihinkään epämiellyttävään (hyvä Dana!). Katsoimme parhaimmaksi pitää Viivin erillään toisista, koska sillä vaan on tapana saada aikaan tappelua vieraiden koirien kanssa.

Demin antibioottikuuria jatkettiin varmuuden vuoksi, joten Nivala rn jää myös väliin. Sinällään asia on ihan ok, koska brasseille tuli tuomarimuutos eli ei oltaisi saatu Demiä sille tuomarille, jolle haluttiin. Onni oli siis tällä kertaa meidän puolella. Demillä ei ole enää oireita hengitystietulehduksesta, joten siitäkin päästiin antibioottikuurilla, vaikka melko ärhäkkää tulehdus olikin kyseessä. Nyt kun saataisiin vaan juoksut pois alta, niin elämä voisi jatkua taas entisellään.

Dana kasvaa ja kehittyy. Vähän raukkishan se on meidän muihin koiriin verrattuna, mutta ehkäpä ikä ja positiiviset kokemukset tekevät tehtävänsä. Yritän edetä Danan kanssa rauhassa, sillä en halua aiheuttaa sille liian kovaa stressiä. Olemme olleet tähän asti paljon kotona ja n. kerran viikossa olemme käyneet moikkaamassa muita koiria ja ihmisiä. Nyt minusta alkaa näyttää, että Dana kaipaa jo vähän enemmän haastetta ja muutana päivänä olemmekin käyneet koko lauman kanssa lenkillä. Hyvinhän tuo Dana näyttää joukon jatkona menevän ; ).

Tässä muutama kuva tämän päivän lenkiltä jäällä, jossa koirat sai painella vapaana. Pakkasta on taas vaihteeksi yli -20, joten lenkit on aika pikaisia pyrähdyksiä.